Jos Margaret Atwood ei aikaisemmin kuulunut suosikki kirjailijoihini, niin viimeistään nyt hän pääsi tuohon joukkoon. Oryx ja Crake oli mielestäni aikaisemmin lukemaani Orjattaresi kirjaa parempi niin aihepiiriltään kuin kerronnaltaankin. Pidin etenkin kirjan rakenteessa, jossa menneisyys ja nykyisyys juoksevat rinnakkain suorastaan kutkuttavalla tavalla. Tarinaan jää keskelle aukko, jota lähestytään koko ajan ja lopulta palat loksahtavat paikoilleen.

Viimeisten sanojen jälkeen tuijotin tyhjää tilaa kuin toivoen, että jotenkin kummasti siihen ilmestyisi seuraava luku Lumimiehen tarinasta. En halua pilata kenenkään lukuelämystä kertomalla sen enempää kirjasta. Lukekaa itse.