Tänään ilmestyneessä Vartissa oli juttu Senioritaloista ja se toi mieleeni Philip K. Dickin parissa lukemistani kirjoista käyttämän ajatuksen taloista yhteisöinä ja ihmistä määrittävinä tekijöinä. Senioritalot kuvataan jutussa nimenomaan yhteisöinä, joissa ihmiset vetävät yhdestä köydestä ja naapuriakin tervehditään. Esimerkkinä jutussa esitellään Arabianrantaan rakennettu Loppukiri, jossa on yhteiset ruokailutilat, terassi, saunaosasto, kirjasto ja jumppahuone. En käsitä, minkä takia tuollaiseen rakennukseen liitetään niin paljon negatiivisia mielikuvia, mutta ehkä ymmärrän paremmin iän karttuessa.

Ehkä tuossa on suurimpana negatiivisia mielikuvia aiheuttavana tekijänä sana seniori, joka alkaa ilmeisesti saavuttaa sanaa vanhus. Iän karttumista ei saisi ilmeisesti ilmaista millään korrektilla sanalla ja jenkeissä senioritalot ovatkin jo Active Adult Communityjä. Nuoren ihmisen silmissä tämä vaikuttaa lähinnä pelleilyltä. Miksei vanha ihminen saisi olla rauhassa vanha ja paljon elämää nähnyt?

Itse en ainakaan osaa yhdistää vanhuuteen heikentyneen suorituskyvyn lisäksi mitään negatiivista. Heikentyneellä suorituskyvylläkin tarkoitan  lähinnä sitä, ettei keskiverto vanhus enää pingo maratonia tai jaksa päntätä uutta tietoa yömyöhälle. Mutta ei minusta vanhempien edes tarvitse kyetä siihen. Pinkomisten pitäisi mielestäni olla siinä vaiheessa pingottu, että ehtisi kerrankin ajatella itseään ja tehdä sitä, mikä tuntuu hyvältä. Oli se sitten kieltenopiskelua, tanssimista, maalaamista tai matkustelua.

Ehkä mielikuvaani vanhuksista vaikuttaa suuresti se, että olen koko ikäni ollut tiiviisti tekemisissä vanhempien polvien kanssa ja isoäitini ja isoäidin äitini ovat olleet lähes yhtä suuressa osassa elämääni kuin oma äitini. Minulle he ovat vanhuksia, mutta silti hyvin virkeitä ja elinvoimaisia. Isoäidin äitinikin asuu vielä yksinään ja tulipa yhdenkin puhelun aikana ilmi, että rouva oli ollut vielä aamuneljältä tanssimassa. Olisi kuulemma lähtenyt vähän aikaisemmin kotiin, mutta kun nuorempi väki (isoäitini ja isotätini) olivat vielä tanssahdelleet. Minusta tuntuu siis turhalta kiemurtelulta lähteä keksimään aina vain uusia sanoja kuvaamaan vanhempia polvia edellisen käydessä jostain käsittämättömästä syystä epäkorrektiksi. Mutta pakko kai sitä on vain taipua yleiseen käsitykseen siitä, mikä on korrektia ja mikä ei. Muutenhan sitä vaikuttaisi törkeältä ja loukkaavalta ihmiseltä.