Joskus tuntee olonsa käsittämättömän tyhmäksi. Sitä tunnetta on hankala selittää, mutta tuntuu siltä, että kaikki sosiaaliset taidot ja järkevä päättely ovat karanneet aivojen kanssa lämpimämmille leveysasteille. Onneksi tuollainen täydellinen tyytymättömyys omaan olemassaoloon tulee varsin harvoin.

Tänään pitäisi leikkiä sosiaalista. Minulla on todennäköisesti ihan hauskaa, kunhan saan raahattua itseni ulos asti. Lähteminen vain tekee taas vaihteeksi tiukkaa. Etenkin, kun lupasin itselleni, että tänään opiskelen niinkin mielenkiintoiselta kuulostavan kappaleen kuin oscillations. Sen sijaan, että olisin herättyäni istunut kirjan ääreen aloinkin siivota. Sinänsä minun oli tarkoituskin siivota lähipäivinä, joten tämä tarkoittaa sitä, että huomenna on enemmän aikaa lukemiseen, mutta pelkään, että keksin huomenna taas jotain sijaistoimintaa.