Olin tänään urhea ja kävin asioimassa pankissa. Sisälle käveltyäni katsoin ihastuneena, kuinka vähän asiakkaita oli. Laskeskelin, että olin toisena jonossa ja asiakaspalvelijoita oli kolme. Jonottamisesta tuli kuitenkin yllättävän pitkä ja istuin penkillä selkä jännityksestä suorana ja aivan penkin reunalla kuin valmiina ampaisemaan karkuun. Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka tiskin takaa hyppäisi pelottava pankkimörkö, joka ojentaa kaavakkeen toisensa perään täytettäväksi.

Minulla oli sitten aikaa pälyillä ympärilleni ja halu katsoa jonnekin muualle kuin suoraan eteen oli suuri. Kohta istahtamiseni jälkeen tuli vastapäiselle tiskille nojailemaan joku äijä perse tanassa. Ei siinä takalistossa olisi ollut niin paljoa esittelemisen aihetta. Etenkin, kun se oli verhottu maalitahraisiin housuihin.

Pankissa oli myös keski-ikää lähentelevä ja nuoruuttaan haikaileva nainen, joka oli kyllä varsin laitetun näköinen. Hiukset olivat muodikkaasti lievillä laineilla ja huolettomasti tuulentuivertamat. Vaatteet näyttivät pikkupuodista ostetuilta ja vaikutelman oli ilmeisesti tarkoitus olla nuorekkaan muodikas, mutta lopputulos muistutti enemmän pastellisalaattia. Meikki oli myös ojennuksessa ja korut ilmeisen huolella valittuja. Sitten nainen ottaa toisen jalkansa pois sandaalista ja mieleni tekisi mennä kysymään, onko nainen kuullut jalkahoidosta. Sandaalit on kiva juttu, mutta vaikka kauneuslehdet kuinka selittäisivät, että kovettumat jne. kielivät vain loistokkaasta elämästä, niin omasta mielestäni vielä loistokkaampaa olisi oikeasti huolehtia jaloistaan. Tuntuu jotenkin huvittavalta, että monet naiset nököttävät kaksi kertaa päivässä jopa puoli tuntia peilin edessä naamaansa näpräten, mutta eivät edes ajattele jalkojaan. (Minullahan ei ole sokeitapisteitä. ;)

Sitten näen asiakkaan käsittelevän kammottavalta näyttävää rahanippua. En voi olla laskematta rouvan kanssa setelinipun summaa ja järkytyn huomatessani, että nainen käsittelee sulavasti kuukausipalkkani suuruista summaa. Tuli köyhä olo.