Vain vainoharhaisen mielipuolen mielikuvitus voi saada aikaan novelleja, jotka pistävät epäilemään jopa omaa olemassaoloa. Philip K. Dickin kirjoittaman novellikokoelman Mahdoton planeetta novellit noudattelivat pitkälti jo tutuksi käynyttä ajatuksenjuoksua, mutta ideat ovat siitä huolimatta niin virkistäviä, ettei ennalta-arvattavuus häirinnyt.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Yhden novellin alussa aloin pohtia tutun omaisuutta, kunnes tajusin, että Muistojemme Perky Pat on varmaan ollut raakavedos ideasta, jota Dick käytti seuraavana vuonna Palmer Eldritchissä. Tarina on aivan erilainen, mutta jopa osa kappaleista on kopioitu Palmer Eldritchiin lähes sellaisenaan.

Lopuksi vielä hyvin Dickmäinen pätkä novellista Isäolio.

"On se autotallissa", Charles sanoi. "Mutta se – se puhuu itsensä kanssa."

"Itsensä kanssa!" Rouva Walton riisui helakanvärisen muoviesiliinansa ja ripusti sen ovenripaan. "Isäkö? Ei isä puhu koskaan itsekseen. Mene Sanomaan että tulee syömään. "Hän kaatoi kiehuvan kuumaa mustaa kahvia pieniin sinivalkoisiin posliinikuppeihin ja alkoi annostella maissisosetta lautasille. "Mikä sinua vaivaa? Mene sanomaan!"

"Minä en tiedä kummalle sanoisin", Charles töräytti epätoivoissaan. "Ne on ihan samannäköisiä."