Kaivoin viime yönä esille ranskankirjani ja kertasin ensimmäisen kappaleen. Taidan jatkaa ranskan opiskelua itsenäisesti, mutta tämä on sitten salaisuus. Jotenkin kieroa, että eräästä ihmisestä johtuen meidän suku joutuu opiskelemaan tiettyjä kieliä salassa. Itse tein viime syksynä sen virheen, että kerroin kyseiselle ihmiselle aloittaneeni ranskan ja sen jälkeen en saanut hetkenkään rauhaa. Ranska sitä ranska tätä... Jouluun mennessä olin niin täynnä koko aihetta, että ilmoitin lopettavani kielen opiskelun. Päätökseen vaikutti myös opettaja, jota vihasin huomattavassa määrin.

On tietysti hieman tyhmää opiskella kieltä itsenäisesti näin varhaisessa vaiheessa, mutta vaihtoehdot ovat hieman vähissä. En halua jatkaa kyseisen opettajan opetuksessa ja opettajanvaihdos tietäisi myös uuden kirjan ostamista, mitä taas en halua tehdä. Ajattelin, että opiskelisin tuon kirjan lävitse ja sitten jatkaisin valvottua opiskelua. En usko, että olen siinä vaiheessa kovin pahasti onnistunut turmelemaan kykyäni oppia oikea lausunta jne. Jos oikein innostun, ehdin käydä tuon kirjan lävitse vuoden vaihteeseen mennessä ja pääsen aloittamaan ranskan kurssit keväällä. Tosin tämä vain siinä tapauksessa, että lukujärjestys sen sallii.

Haluaisin vielä joku päivä osata ranskaa ainakin sen verran, että pystyisin lukemaan Pikku prinssin alkuperäiskielisenä. Saa nähdä, jääkö vain haaveeksi.