Suurin osa kärsii ramppikuumeesta, kun pitäisi puhua yleisölle tai esiintyä muuten. Minulle iskee tuskainen olo päälle, kun pitäisi piirtää jonkun katsellessa tai näyttää omia piirroksia.

Epäilen, että asiaan vaikuttaa se, että yläasteen kuvaamataidon opettajani löysi aina töistäni pelkkiä vikoja. "Tämän hahmon selkä on liian pitkä. Tuon kädet ovat luonnottamassa asennossa. Tämä on liian haalea..." En tiedä, eikö naikkonen osannut antaa 13-vuotiaalle soveltuvaa palautetta vai mistä oli kyse. Minulle tuli kuitenkin tunne, että kynä ei vain sovi käteeni ja opettaja vihaa minua.

Eilen piti taas piirtää pikaisesti pieni kuva. Minulle tyrkättiin kynä ja paperia käteeni. Tuska kuristi vatsaa, mutta kiltisti minä piirsin pari hattivattia. Niistä tuli muotopuolia, enkä olisi halunnut kenenkään näkevän otuksia, mutta sitten tuli ihminen varta vasten syynäämään kuvaa. Että jos joku haluaa joskus kiduttaa minua, niin nytpä tietää, miten. :)