Naapurin mummo alkaa vaikuttaa aina vain tärähtäneemmältä. Minulla on pieni epäilys, että jostain syystä hän pelkää minua. Joskus pari kesää sitten, kun olin suhteellisen uusi asukas, hän tuli motkottamaan minulle ja silloiselle poikaystävälleni rikkeestä, jota ei edes ollut tapahtunut. Rouva sai asiallisen vastauksen, mutta kipitti pois häntä koipien välissä, kuin olisimme huutaneet hänen olevan saakutinmoinen idiootti ja nenänsä joka soppaan tunkeva vanha kääkkä.

Siitä lähtien rouva on käyttäytynyt hyvin oudosti aina, kun olemme kohdanneet. Hän yrittää piiloutua kuin leikki-ikäinen kakara kuvitellen, että jos hän ei näe minua, minäkään en voi nähdä häntä. Milloin hän leikkii tiiliseinää kyhnöttäen nurkassa ja milloin hän nostaa lehden kasvojensa eteen. Täytyy sanoa, että olen ehkä vähän ilkeä ja välillä oikein tuijottamalla tuijotan rouvaa, joka säikähtää kurkatessaan, olenko jo kadonnut näköpiiristä.

Tällä viikolla sattui kuitenkin huvittavan ja pelottavan piirteitä omaava kohtaaminen. Olin kulkemassa pihan läpi, kun huomasin rouvan erään nurkan takana. Näin sivusilmällä, kuinka hän nosti kätensä kuin suojautuakseen minua vastaan. Ele oli hyvin kielteinen ja toi mieleeni pahaa henkeä poismanaavan hörhön. Mieleeni heräsi kysymys ruovan mielenterveydestä ja ylipäätään siitä, miten hän tulee jatkossa käyttäytymään kohtaamisiemme aikana. Niiltä ei kuitenkaan voi välttyä, kun asumme samassa talossa.

Rouva ei ole ensimmäinen päästään sekaisin oleva, joka tuntuu pelkäävän minua. Lyhyen soluasumiseni aikana tärähtänyt kämppikseni pelkäsi minua lopulta niin paljon, ettei olisi uskaltanut tulla samaan huoneeseen kanssani. Pistää pohtimaan, onko minussa jokin pelottava piirre, josta en ole itse tietoinen.