Eilen taas juhlittiin oikein koko suvun voimin ja mieleni teki hypätä auton kyydistä jo puolessa välissä menomatkaa. Isovanhemmat (tai lähinnä isoäiti) päättivät parantaa maailmaa mm. tuomitsemalla kaikki mistään koskaan mieltään osoittaneet yhteiskunnan loisiksi, työttömiksi ja hunsvoteiksi, jotka eivät osaa olla kiitollisia hyvinvointiyhteiskuntamme tarjoamasta toimeentulotuesta. "Ensin niille maksetaan kaikki ja sitten ne käyttäytyvät sillä tavalla!...Ei kenelläkään kunnon kansalaisella ole aikaa sellaiseen!"

Perille päästyämme toinen isoäitini päivitteli, että olenko se todella minä ja voiko olla, että hän näkee todella minut. Aivan kuin epämääräinen huppumies olisi vuosikymmen takaperin ryöstänyt minut koulun pihalta ja lähettänyt postikortin jostain aurinkoisesta maasta: "Vein tyttärenne. Hähhähhää!" Todellisuudessahan me siis näimme viimeksi toukokuussa.

Sitten istuimme kahvittelemassa, kun kummipoikani saapui paikalle. Olihan hänen mukanaan myös muu perhe, mutta muiden reaktiosta olisi voinut päätellä, että kolme ja puoli kuukautta vanha lapsonen oli saapunut omin voimin ja yksin paikalle. Tuskin hetkeä oli kulunut, kun väsynyt ja kuumissaan oleva vauva oli ryöstetty äitinsä sylistä. "No, kuinkas se nyt noin itkee?" Säikähtäisi sitä vähemmästäkin ja kun ympärillä vielä pörräsi lauma kimittäviä ja lässyttäviä akkoja niin tulisi siinä vähän isommallekin pojalle äitiä ikävä. Kaiken lisäksi vauvalle vielä huudettiin yhtä kovalla äänellä kuin 90-vuotiaalle isoisoäidilleni. "No nyt hymyilyttää! Joo vähän hymyilyttää! Ei nyt noin kannata lutistaa naamaa! Ei lutisteta naamaa!"

Olisitte nähneet sedän ilmeen, kun vaimonsa raahasi kuolaavan kakaran melkein naamaan kiinni: "Oliskos tämmönen kiva!?" Heillähän on siis vasta kolme lasta, mutta vanhinkin taitaa kohta aloittaa koulun.

Sitten alkoi päivittely, että: "Eikös teidän perheestä kukaan ole ilman allergioita?" Tämä siis sen jälkeen, kun isotädille selvisi, että kärsin heinänuhasta. Totesin, että nuoremmilla sisaruksillani ei käsittääkseni ole allergioita. "No onhan sun siskollasi se laktoosi-intoleranssi!" Tähän totesin, että totta, mutta kyse on imeytymishäiriöstä. "Mutta kukaan teistä ei siis ole normaali." Enpä voinut kuin pitää pienen närkästyneen luennon siitä, kuinka aikuinen nisäkäs ei yleensä kykene käyttämään maitoa ja ihmisistäkin suuri osa on laktoosi-intolerantikkoja, kun vain päästään Euroopan ulkopuolelle.

Ai niin ja tänään uudestaan ja jos ei vieläkään saa tarpeekseen sukulaisista niin kahden viikon kuluttua jälleen. Jos senkin jälkeen tuntee tarvetta nähdä rakkaita verisukulaisiaan niin ei tarvitse odottaa kuin viikon verran seuraavia pirskeitä. Ihaaanata!