Alkaa pikkuhiljaa ottaa pattiin tuon taannoin satutetun jalan hidas paraneminen. Eilen oli taas tanssitunti ja oikeasta jalasta ei ole vieläkään kunnolla tukijalaksi. Eli en pysty harjoittamaan kunnolla vasenta puolta, joka on muutenkin se heikompi. Menee aika huvittavaksi, jos osaan askeleet toiseen suuntaan, mutten toiseen.

Oli sentään eilisessä jotain hyvääkin. Kun olin jonkin aikaa harmitellut sitä, ettei voi harjoitella kuin puoliteholla, niin itsetuntoa kohotti kummasti, kun opettaja kehui jalanojennustani. Otin ihan positiivisena palautteena sen, että hän alkoi nillittää samalla aukikierrostani. Kyseinen opettaja on nimittäin aika suuripiirteinen, ainakin näin alkuun, eikä puutu yleensä yksityiskohtiin. Tosin täytyy myöntää, että aukikierrossani oli huomauttamista, sillä olen hieman laiska sen suhteen. Tiedän, että aukikiertoni on selkeästi suurempi kuin se, millä yleensä tanssin.