Varasin lääkärille aikaa ja tajusin, että säikähdän jostain syystä aina, kun pääsen vihdoin ja viimein läpi. Sitä tottuu jonottamiseen tai aina vain uudelleen soittamiseen niin, että lopulta ei meinaa muistaa, minkä takia oli soittanut.

Minulla on jonkin sortin puhelinkammo. Inhoan soittaa ja vastaaminenkin tuntuu välillä tuskaiselta. Puhelin tuntuu rajoittavan keskustelua jollain oudolla tavalla ja hiljaiset hetket ovat piinaavia. Asianhoitopuheluiden pelkääminen on kyllä vähentynyt hieman, kun olen itse istunut asiakaspalvelussa vastaamassa puheluihin. Sitä on tajunnut, että vaikka itsellä olisi pallo hukassa, kyllä siellä toisessa päässä osataan hoitaa asia niin, että päästään haluttuun lopputulokseen. Samalla tavalla työpuheluiden vastaanottaminen on muuttunut rutiiniksi, mutta se ei vähennä henkilökohtaisten puheluideni hoitamisen tuskaisuutta. Mitä olen puhunut työkavereiden kanssa, en ole ainoa puhelinkammoinen puhelintyössä. Työminällä ei ole mitään ongelmia istua luurit korvilla päivät pitkät, mutta vapaalla saattaa olla suuriakin ongelmia.