Jo muutaman päivän ajan olen taas toteuttanut itseäni keittiön puolella. Sunnuntaina väänsin puolisalaisen perintöreseptin mukaan porkkanakakun. Itse söin vain epäsiistit reunat. Lopun kakun paloittelin ja lähetin isoisoäidilleni, joka kuulosti puhelimessa varsin tyytyväiseltä vielä ensimmäisen palan maistamisenkin jälkeen.

Sitten ensimmäistä kertaa yli vuoteen päätin valmistaa lasagnen ja minähän teen lasagnen aivan alkutekiöistä asti. Olin jo unohtanut, kuinka työlästä kyseisen herkun vääntäminen on ja aikaa keittiössä vierähtikin puolisentoista tuntia, kun silppusin sipulia, paloittelin tomaatteja ja raastoin parmesaania ja emmentalia. Sitten riehuin kauhan varressa ja suurustin valkokastikkeen. Jouduin myös toteamaan, että paistinpannu ei ole paras vaihtoehto bolognese-kastikkeen tekoon. Kaiken tuon jälkeen jouduin vielä haistelemaan uunista leijailevia herkullisia tuoksuja melkein tunnin ennen kuin pääsin polttamaan kieleni lasagnella.

Aamut olen aloittanut kunnon aamiaisilla, joihin kuuluu luonnollisesti vastapuristettu appelsiinimehu. Pohdiskelin, että voisin kokeilla kiwin sekoittamista mehuun. En tiedä ollenkaan, mitä siitä tulee, mutta kumpiakin nököttää hedelmäkulhossani, joten todennäköisyys yhdistelmän kokeilemiseen on suuri. Haluaisin myös kokeilla itsetehtyä appelsiini-porkkanamehua, jonka tiedän erinomaiseksi. Täytyy vain yrittää onkia tietoonsa, miten porkkanoista saadan mehut pihalle.

Nyt jääkaapissani on huomista vierasta odottamassa suklaa-moussea. Pitäisi vääntää myös illalla keitetyistä kananmunista munavoita pienten vaaleiden karjalanpiirakoiden kaveriksi. Mistä tuli mieleeni, että pitää joku päivä yrittää tehdä itse karjalanpiirakoita.