Säännöllisen epäsäännöllisesti minulle tulee kausia, jolloin lihakset tuppaavat kramppaamaan turhankin helposti. Keskiviikkona meinasi ihan mennä hermot, kun tanssitunnilla vähän väliä kramppasi joku lihas. Oikea jalkapohja kramppasi melkein puolet tunnista ja jokaisen lyhyen tauon aikana joutui venyttämään jotakin lihasta. Kotiin päästyäni kaivoin sitten magnesiumtabletit kaapista. En tiedä, johtuvatko kramppaamiset magnesiumin lievästä puutteesta vai mikä on. Ajattelin kuitenkin napsia jonkin aikaa hieman lisämagnesiumia.

Tänään selvittelin, miten magnesium varsinaisesti vaikuttaa ja mistä sitä saa. Sinänsä minulla ei pitäisi olla ongelmia sen saannin suhteen, sillä olen syyskuusta lähtien syönyt pelkkää ruisleipää, minkä pitäisi olla hyvä magnesiumin lähde. En kuitenkaan usko, että puolikas magnesiumtabletti joka toinen tai kolmas päivä hallaakaan tee.

Suolanhimokin iskee aina välillä ja pari kertaa on käynyt mielessä, että se saattaisi jopa johtua ajoittaisesta natriumin puutteesta. Joskus joku lohdutteli, että se on yleensä ihan samanlaista kuin äkillinen makeanhimokin. Epäilen kuitenkin, että siinä vaiheessa, kun haluaa suolaa niin kovasti, että laittaa puhdasta suolaa suuhun, ei kyse ole enää pelkästä mässyttämisestä.

Minä nyt olen muutenkin kaikenmaailman kivennäis- ja hivenaineiden saannin suhteen hieman vainoharhainen. Ehkä se on suvulta peritty "ajattelutapa", sillä moni sukulainen napsii ravintolisiä suorastaan naurettavia määriä. Kun vielä lisätään soppaan se, että tiedostan ruokailuni olevan varsin huonolla mallilla niin määrällisesti kuin laadullisestikin, niin epäilys sen kuin kasvaa. Kaikenlisäksi minun olisi pitänyt syödä useamman kuukauden ajan ravintolisiä lääkärin määräyksestä, mutta lääkärin suosittelema supertabletti aiheutti pahoinvointia, joten niiden syönti jäi toivottavaa vähemmälle.