Joskus ei vain pitäisi nousta vuoteesta ja tänään siitä varoitteli jo jäsenten tahdottomuus liikkua. Lihakset särkivät ja pistivät vastaan, kun yritin kävellä kylpyhuoneeseen. Ensimmäiset metrit jouduin vaappumaan ihmeellisessä etukumarassa, kun takareisi ei joustanut sitten yhtään. No, jokainen varmasti tietää, mitä liikunnan aiheuttama lihassärky on. Se on samalla ärsyttävää ja ihanaa. Lihasten olemassaolon muistaa harvinaisen selkeästi ja tietää, mitä lihaksia käyttää mihinkin liikkeeseen.

Lähdin sitten tanssitunnille ja matkalla sinne näin Patsyn (lähes) kaksoisolennon. Tietämättömille kuvamateriaalia aidosta ja alkuperäisestä Patsystä:

Hyppelehdin sitten miten sattui ja jaloillani oli ihan omat bileet, joihin kuului luonnollisesti myös tappelu. Potkaisin itseäni oikeaan sääreen ihan mojovasti. Sitten lähdin pahaa aavistamatta ostoksille ja Etamissa jouduin taas näkemään asiakaspalvelua oikein isolla A:lla.

Myyjä saapui luokseni, kun olin palauttamassa sovituskappaleita rekeille. Mairea hymy naamallaan hän sanoi voivansa viedä vaatteet takaisin paikoilleen. Ojensin loput vaatteet hänelle kiitollisena avusta. Tämän huomattuaan myyjä tiedusteli ihmeissään: "Eikö mikään miellyttänyt?"
"Teillä on kyllä kauniita malleja, mutta mikään ei oikein sopinut mun vartalolle. Etenkin hihat olivat liian tiukat, vaikka mä en kyllä ole pitänyt omia käsiäni erityisen paksuina."
Tähän myyjä vastasi, että: "Meillä on kyllä erilaisia malleja puseroissakin, mutta näissä meidän malleissa on hieman naisellisempi leikkaus." Myyjä tuntui katsovan minua merkitsevästi ja yllättäen tunsin oloni kaikkea muuta kuin naiselliseksi. Olisi nyt sanonut suoraan, että enhän minä sovi heidän hienoille naisellisille naisille tekemiinsä vaatteisiin, kun olen iso, tasapaksu ja epänaisellinen.

Sitten myyjä alkoi katsella kokolappuja. Hän keksi selvästi omasta mielestään syyn ongelmaani: "Tämähän on 34/36! Sun pitäisi sovittaa yläosaa varten kokoa 36/38." Tähän en voinut kuin näyttää hänelle ojentamassani pinossa olevaa samaa puseroa koossa 36/38. Totta kai minä olin ottanut sovitukseen kaksi todennäköisintä kokoa, kun oli uusi valmistaja ja kootuksista ei koskaan tiedä. En minä ollut ensimmäistä kertaa vaateostoksilla.

Sitten myyjä asiakaspalveluintoa täynnä alkoi esitellä, että on heillä tietysti leveämpi hihaisiakin puseroita, jos kapeat eivät käy. Hän esittelee minulle valkoista ohutta trikookangasta olevaa paitaa, jota kieltämättä olin katsellut jo itsekin. Teksti oli ihan kiva. En nyt muista sanasta sanaan, mutta tyyliin: "If you don't succeed at the first attempt, try buying me some diamonds." Karsastan kuitenkin valkoista, koska sen alle ei voi oikeasti pukea mitään ilman, että se näkyisi lävitse. Etenkin, kun kangas oli niin ohutta kuin kyseisessä paidassa.

Tähän myyjä ilmoitti, että pitää vain olla ihonväriset rintaliivit alla. Heillä olisi kuulemma niitäkin myynnissä. Minulla alkoi jo olla sellainen olo, että minulle yritetään tuputtaa tavaroita, joita en halua. Ilmoitin tyynesti, että kyllä nekin näkyvät, kun en löydä omalle iholleni sopivan väristä beigeä. Ne ovat yleensä niin tummia, että väriero ihoon nähden on niin huomattava, että rintaliivit kuultavat jo sen takia lävitse. "No eihän nyt oman ihon värisiä liivejä voi löytääkään! Kiiltävät saattavat näkyä läpi, mutta mattapintaiset eivät." No, en tiedä, kun en ole kokeillut mattapintaisia. Voi olla, että piti paikkansa, mutta olin jo saanut tarpeekseni. Myyjä tuputti ja intti vastaan sen lisäksi, että hän oli aikaisemmin onnistunut loukkaamaan minua. Myyjä tajusi jonkin menneen vikaan viimeistään siinä vaiheessa, kun kiitin avusta ja poistuin suorinta tietä ulos liikkeestä. En mene ihan heti takaisin.

Tämän vuodatuksen perään voisin vielä mainita siitä, kuinka rakas naapurini läväytti ulko-oven nenäni edestä kiinni, vaikka näki minun tulevan vain muutaman metrin hänen takanaan. Jostain syystä rappukäytävän ovi oli lukossa ja naapuri vain katseli toiselta puolelta, kun jouduin kaivelemaan kassista avaimiani. Akka vielä kääntyi katsomaan kotioveltaan puuhaani kuin varmistaakseen, että tulen asiallisesti avaimilla sisään. Täytyy sanoa, että nälkäisenä, väsyneenä ja lihassärkyisenä olin aika käärmeissäni moisen avuliaisuuden ansiosta.