En ole sittenkään ihan varma siitä, haluanko vieroittua Christiestä täysin. Lukaisin eilen samantien tuon Sinisen junan ja sehän oli ihan mukava välipala. Tavoitin pitkästä aikaa hitusen siitä tunteesta, joka oli ensimmäisiä Christien kirjoja lukiessa joskus vuonna nakki ja pahvi. Jokin teki joka tapauksessa lukemisesta mielekästä, enkä sitten saanut laskettua kirjaa alas ennen kuin syyllinen oli löytynyt.

Jokaisella pitää olla omat pahat tapansa. Olkoot dekkarit minun.