Eilen kävin mummon kirjahyllyllä ja arvaahan sen, mitä siitä seurasti. Nappasin pari kirjaa lainaan ja luin yövuorossa toisen niistä. Olin lukenut Ephraim Kishonin Hullun perheen jo joskus kakarana ja tuntui hitusen hassulta lukea sama kirja uudelleen. Muistan vielä elävästi kuinka tankkasin urhoollisesti sivu sivulta kiinnostavaa tekstiä päiväkausien ajan. Luin hitaasti, mutta varmasti kunnes väsähdin hieman ennen loppua. Tällä kertaa kihertelin viimeisillekin teksteille ja täytyy sanoa, että kirja kuuluu edelleen suosikeihini. Hämmentävää on vain se, kuinka tekstit tuntuivat niin paljon lyhyemmiltä ja kirjakin oli varmasti ohuempi kuin viime kerralla.